Joko tämä loppuu?

Ristiriitaisin tuntein valmistaudun viimeiseen työvuorooni täällä kauniin aurinkoisessa, syksyisessä Santanderissa. Työpaita odottaa silittämistä, matkalaukku pakkaamista.
Totta puhuen takki alkaa niin sanotusti olla tyhjä. Hyviä kokemuksia on tullut roppakaupalla, mutta harjoittelu on vaatinut veronsa, väsyttää.
Huomenna lähden iltabussilla Bilbaoon. Sunnuntaina varhain lennän Frankfurtin kautta Suomeen. Maanantaina jatkuukin jo opiskelut koulussa.

The last day at work

Eight weeks internship as receptionist at Santander, Spain is almost over. Only one shift left. The training was much more than I ever expected. I got nice experiences, amazing colleagues with a huge amount of patience and my Spanish skills are on the new level.
I have been working on different hours, also at night, so I got a lot of experience what the work at the reception is all about.
To be honest, yes, at first it was difficult, the language and the work itself. But I like to challenge myself. Now the situation at work is totally different. I work with the others, doing same things. So it's a pity my time here is over. I'm going to miss the time here!

Kielellisiä läpimurtoja

Olipahan outo uni! Puhuin espanjaa, paljon ja nopeasti. Koko uni oli espanjaksi, enkä herätessäni tiennyt ollenkaan, mistä unessani oli kysymys. Aika hämmentävä kokemus.
Töissä ymmärrän asiakkaita kohtalaisesti, välillä yllättävänkin hyvin, kuten tässä viikolla tapahtui. Hain pariskunnalle heidän matkalaukkunsa tavarasäilöstä. Vaimon jo mentyä kauemmas, miehensä supatti katalaaniksi kuinka kaunis hänen mielestään olen.
-Aha, kiitos.
Mistähän asti olen katalaania oppinut ymmärtämään?
Selvisin hyvin myös parituntisesta vuokranantajieni, kovin suulaitten, seurassa. Iäkäs pariskunta, joka ei millään suostu käsittämään, että en ihan kaikkea nopeasta espanjasta ymmärrä. Suklaan ja churrojen ääressä pari tuntia kuitenkin vierähti keskustellessamme  maailmanmenosta yleensä ja yllättäen myös sivusimme Francon aikaa. Hämmästelin itsekseni, eihän vieraitten kanssa puhuta uskonnosta tai politiikasta.

Seven weeks already passed

A lot has happen at work during these seven weeks. Only one week left and my internship is over. It is a pity because now I have learned so much and I have got so much self-confidence as well. Not least when I needed to teach a new employee at the front desk!
What could I say about internship? At first, it is not for everyone. When you are working abroad, using another language, you need to keep your head up, stand tall even at those moments you don't understand anything. And I can assure that kind of moments come quite often if the language you are using is not your own language or English. Never give up, keep on going and you will learn. At least I learned.
A lot depends on your colleagues. For them you are just one trainee they don't remember for long, but you will remember your training forever.
Internship on its best is a story about a student who is growing as a person during the time abroad; getting more self assurance, growing to sense of responsibility at his work.

Jo kuusi viikkoa opiskelijaelämää Espanjassa

Niin se aika vain kuluu kuin siivillä. Syksy on saapunut Santanderiinkin. Sää vaihtelee lämpimästä auringonpaisteesta tuulisiin sadepäiviin. Yöt ovat jo kylmiä, kylmintä on kuitenkin juuri ennen auringonnousua, jolloin kosteus tuntuu hiipivän luihin ja ytimiin.

Naapurihuoneen ranskatar yskii flunssaansa, meinasi tauti tarttua jo minuunkin. Onnekseni  oli vapaapäivä tulossa, sain levättyä ja toistaiseksi flunssa on pysynyt loitolla.

Tänään on kansallinen vapaapäivä, vettä sataa ja kaupat ovat kiinni. Voin siis hyvällä omallatunnolla siirtyä takaisin vällyjen alle lukemaan kiinnostavaa englanninkielistä kirjaa, jonka ilokseni löysin paikallisesta kirjakaupasta.

The sixth week at work

On this week I was working also on Saturday and Sunday which I found a really nice experience. The work itself was the same but the clients were different from the other days of the week and the phone kept quite silent.
My Spanish skills keep on improving all the time. Thanks to my colleagues who require me to serve the clients in Spanish from the very beginning. With my English I never had problems at the hotel, not even on the phone. 

Kimppa-asumista Espanjassa

Kaikkihan me olemme erilaisia. Välillä vaatii pitkää pinnaa asua samassa asunnossa eri-ikäisten ja eri kultturista tulevien ihmisten kanssa. Kuka vie roskat, ostaa vessapaperit ja siivousaineet, kuka siivoaa? Voiko siivota aamulla, jos naapurihuoneen asukas on juhlinut läpi yön ja heräilee suihkuun, kun itse on jo asettumassa yöpuulle?
Sopu sijaa antaa ja olemme välttyneet yhteenotoilta. Toisten ruokiin ei kajota, omat astiat tiskataan, suurimmat ruoanmuruset korjataan ainakin pöydältä, jos ei lattialta. Astiat kuivuvat tiskipöydällä telineessä, vaikka meillä on astiankuivauskaapit. Nyt ne ovat lähinnä astioiden säilytyspaikkoja, moiset kun ovat muulle maailmalle täysin vieraita keittiövarusteita.

The fifth week passed

I've been already five weeks here doing my internship. The work is most of the time routine now, not so many new things any more or at least not every day. My Spanish skills have improved a lot during these weeks. It is so nice to realize I can do many things in Spanish at the front desk except answer the phone (shame on me!).
This week one day was exceptional, I saw how the things are working when the reservation system is down. (Only at school I heard about situations like that.) For clients everything looked normal out but for us, a lot of work when the situation turned to normal again.

Liikenteestä täällä

Enpä olisi uskonut, että Espanjassa, ainakin täällä pohjoisessa, on huomaavaisimmat ja taitavimmat autoilijat, joita olen missään kohdannut! Liikenne on melkoista, mutta jokainen autoilija pysähtyy suojatien eteen ja antaa jalankulkijoitten ylittää tien rauhassa.
Parkkitila on kortilla, autoilijat kuitenkin muutamalla ratin pyöräytyksellä onnistuvat pysäköimään autonsa tilaan, johon en uskoisi auton edes mahtuvan. Eihän kaikilla sentään voi autoissan olla pysäköintiavustinta? Eikä autoissa ole tavallista enempää kolhuja, jotka kertoisivat karua kieltä parkkipaikkojen ahtaudesta.
Jalankulkijat ovat täysin toista maata. Ihmiset kulkevat koko jalkakäytävän leveydellä, eivät paljon väistele muita kulkijoita. Ja koko ajan saa katsoa, mihin astuu, ettei saa kenkiinsä koirien jätöksiä, joita tässä muuten niin siistissä kaupungissa riittää.

The time flies/ half of my training is done

Already four weeks have passed here in Santander. The work is nice, I've learned so many new things, thanks to my colleagues' endless patience with me. I don't need somebody to watch over my doings all the time. I feel so good!
Spanish is still a little bit hard for me, but I'm learning. Every day I use Spanish more and more with the clients. I can tell them a little bit of the places to visit, I can do the check-ins and -outs in Spanish. For the first time I really feel like working as a receptionist.

Kieli solmussa Espanjassa

Paavo Pesusieni, espanjaksi Bob Esponja on eniten katsomani ohjelma täällä. Päivittäin reilu tunti vierähtää telkkarin pauhatessa huoneessani totutellessani kielen rytmiin. Lastenohjelmahan tuo on, vaan puhe on todella nopeaa ja ymmärtäminen vaatii ponnisteluja. Sopii siis hyvin kielikylvyksi kotioloissa.
Espanjassa puhutaan espanjaa, eikö? Periaatteessa kaikki puhuvat espanjaa (castellano), mutta olen törmännyt ainakin katalaaniin ja baskin kieleen, joita en ymmärrä ja jotka kirvoittavat kiivaitakin mielipiteitä kuulijoissa. Vaan eivätkö ihmiset saa käyttää omaa kieltään, virallisia kieliä kun ovat?
Oman lisänsä ja haasteensa tuo erilaiset murteet. Latinalaisen Amerikan espanjaan tottuneelle castellano oli vaikeahkoa ymmärtää, ääntäminen on paljon pehmeämpää. Kaikkeen kuitenkin tottuu, lähikauppiaankin pehmeääkin pehmeämpään espanjaan, kiinalaisella aksentilla puhuttuun.

The third week at work

This week I finished my work on Saturday. It was really eyes opening to see how different Saturday is from the other weekdays at a hotel. And yes, I liked the experience. Different types of clients with different questions.
The days at work are still busy, but I'm glad to do more work there now. As a feedback from my instructor I should brush up my Spanish. I'm trying, really, every day. Luckily some of my colleagues are doing well in that, they speak only Spanish to me and I try my best to talk in Spanish too. Some days are easier than the others. And the moments when I don't understand the questions the clients are asking or if I do, I don't know the answer! I can tell a little bit of the city, show the places on the map, but I don't drive the car here, so I have no idea how to get out of the city by car. Thank God google map exists and my colleagues are so patient with me.

Töissä ja vapaalla

Toistaiseksi lyhyitä työpäiviä tehtyäni vapaa-aikaa on jäänyt ihan mukavasti. Eri aikoihin osuneet työvuorot ovat mahdollistaneet ihon ruskettumisen niin aurinkoisina aamupäivinä kuin iltapäivisinkin, siis silloin kun ei sada tai tuule liikaa. Tapanani on mennä puistoon rannan tuntumaan lukemaan, penkkejä täällä riittää.
Olen nauttinut yksinäisyydestä, mutta tänään saapuneen ranskalaisen kämppiksen myötä siihen asiantilaan tuli muutos. Ulkomaalaisia opiskelijoita täällä on paljon, ensiviikolla saapuu vielä saksalainen asuttamaan samaa huushollia.

The 2nd week at work

This week I've been working in the afternoons, so the days have been different from my first week. Slowly, step by step I'm getting in to this system here. Every single day is still a challenge  which keeps me humble but determined to learn this work and this language.
It is nice to notice how I start to understand spoken Spanish with different accents more.
The work at the front desk is interesting, but still I need a lot of help from the others working there.

Arki on arkea ulkomaillakin

Elämä täällä Santanderissa alkaa asettua uomiinsa. Enää en eksy töistä kotiin palatessani. Lähikaupan ja leipomon henkilökunta alkaa jo tuntea minut, aamukahvilla käydessäni kahviloitsija tietää, mitä haluan. Asioinnit noissa paikoissa hoituvat luonnollisesti espanjaksi.
Arki on arkea täälläkin. Töiden jälkeen odottaa pyykkäys, ruoanlaitto, tiskaus ja siivous. Nyt siivous on vähäisempää, kun sain edellisten kämppäkaverieni muutettua tyhjennettyä jääkaapin ja kuurattua kylpyhuoneen. Enää ei keittiössä haise pilantuneet sipulit, eikä suihkukaapin lattialla pyöri kymmentä erilaista pulloa ja purnukkaa.

The first week at work

The first week at the local hotel as a receptionist is over. So many new things to learn, different language, new way to do the work and lovely co workers.
By this far I've been working only in the mornings, doing short shifts but for a beginner it is fine.
The hotel is nice, mid sized with different types of rooms. On my first day there my instructor showed me the hotel.
Hard working people here, I must say. No coffee breaks in the mornings, busy all the time, quite long days. And this supposed to be the low season!
Next week I will work in the afternoons, hardly can wait for that.

Vihdoinkin perillä

Lienenkö syntynyt onnellisten tähtien alla, monista muuttujista huolimatta olen vihdoinkin perillä Santanderissa. Etukäteen tutkimani kulkuyhteydet Bilbaosta Santanderiin todellakin toimivat, joskin odotusaika muodostui pitkäksi ja hinta hieman kalliimmaksi.
Bilbaon paahtava kuumuus vaihtui matkan aikana vuorten madaltuessa lempeäksi lämmöksi, vettäkin tuli muutaman pisaran verran. Nyt aurinko paistaa kutsuvasti, houkutellen tutustumaan uuteen, kahdeksan viikon aikaiseen kotikaupunkiini.

Matkalle, matkalle

Muutama päivä vielä ja opiskelijavaihto maailmalla odottaa minuakin. Eiväthän asiat viime tippaan jää, eilenhän osallistuin pakolliseen kansainväliskoulutukseenkin, tänään sain palautteen laatimastani portfoliosta. Matkalaukku odottaa vielä vaatehuoneessa, tyhjänä. Ehtiihän tuota, pakata nimittäin.